Pali Pekkarinen muistelee Taisto Wessliniä

Herättyäni torstaiaamuna luin tekstiviestin ”Taisto on nukkunut ikuiseen uneen eilen illalla 21.14. Piia”

Aamupöydässä istuessamme vaimoni kanssa, yhtäkkiä vaimoni osoitti selkäni taa seinälle. Vanha,1800-luvun lopulta oleva seinäkellomme oli pysähtynyt keskiviikkona 7. heinäkuuta klo 21. 06. Siitä oli veto loppunut, tavoistani poiketen en ollut muistanut vetää punnusta ylös nukkumaan mennessäni. Ja heti kohta ovikellomme soi, vaikka soittajaa emme nähneet. Se soi lyhyen melodian g-e-d-c, sellaisen, jota se ei normaalisti soi. Vaimo sanoi, että Taisto siinä kävi mennessään tervehtimässä. Ajatus oli kaunis. Minulle tuli itku taas.

Taiston kanssa tapasimme vuoden 1999 loppupuolella. Olin Rautalammin kunnan kulttuurihommissa ja järjestin konsertin Taistolle ja Pentti Lasaselle. Konsertin päätyttyä kysyin Taistolta, tunteeko hän Tatu Pekkarisen musiikkia. Hän ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta, enkä muista mitä hän silloin vastasi. Mutta vuoden 2001 jouluna sain häneltä joulukortin, jonka reunaan hän oli raapustanut ”Olen kiinnostunut Tatu Pekkarisesta”. Olin tällöin vaikeasti sairastunut ja kun en jaksanut edes asiaa ajatella, enkä heti vastannut, Taisto soitti ja sanoi: ”Etkö sinä ymmärrä, että olen kiinnostunut Tatu Pekkarisen musiikista?” Siitä hetkestä alkoi ystävyytemme, sain häneltä tukea ja voimaa selvitä vakavasta sairaudestani. Vastaavaa hän oli kokenut aiemmin ja sanoi, että olemme onnekkaita kun saamme elää codassa. Ystävät kutsuvat minua Tadeksi, Taisto sanoi.

Codansa Taisto eli täysillä; hän loi koko ajan uutta. Hän innostui Tatu Pekkarisen lauluista, joita olin lauluyhtyeellemme, Pekkariset, kerännyt useita satoja kappaleita. Hän sekä sovitti, että sävelsi useita kymmeniä Tatun sanoittamia lauluja nostaen kuplettimestari Tatu Pekkarisen tunnetuksi nykyisellekin sukupolvelle. Tatu-projektia teimme yhteistyössä firmojemme, Wesslin Music Ltd ja Kulttuurituotanto Pekkarinen, nimissä tuottamalla kaksi CD-levyä  Tatu 2002 ja Kyllä tästä selvitään 2005 sekä kaksi musikaalia Kyllä tästä selvitään 2006, esitykset Rautalammin kesäteatterissa  ja KalvitsaPub 2010, esitykset Kalvitsan kesäteatterissa.

Yhteistyömme oli inspiroivaa molemmin puolin, yhteisten projektien – kuten me niitä nimitettiin – lisäksi meillä kummallakin oli omat tekemiset; hän sävelsi ja minä kirjoitin. Tade lähetti minulle sävellyksiään arvioitavaksi ja minä hänelle tekstejäni. Palaute oli rakentavan rehellistä. Me opetimme toisiamme kuin ohimennen, hän opetti minulle mitä kitaran ääni on ja minun kauttani hän oppi tietokoneen käytön, jota ensin vastusti, mutta innostui atk-maailmasta niin, että sävelsi Tietsikka-musikaalin.

Kun läheinen ystävä on poissa, palaa yhdessä koetut hetket mieleen: ensimmäinen yhteinen lomamatkamme, kymmenen päivän sadejakso Fuengirolassa, jossa ei muka ikinä sada; tuulen nurinpäin kääntämä sateenvarjo Taiston kädessä hänen juostessaan lippahattuaan kiinni, minun huutaessa hänelle, että ”anna sen hatun mennä, putoot kanaaliin…!”  tai keväiset taiteilijatapaamiset Rautalammin Korholan kartanossa ja yhteiset kävelylenkit miltei puhumattomina, läheisyyden aistien.

Kiitos, Tade, ystävyydestä.

Pali Pekkarinen